Mansikkatorttua

Tästä uhkaa tulla leivontablogi. Ei kai se väärin ole, jos osaisi leipoa. Heh.

Joka tapauksessa, tein kesän ensimmäisen mansikkatortun alkuviikosta. Perinteenä on ollut vääntää kyseinen leipomus nimipäivän kunniaksi, joka on heti heinäkuun alussa, mutta kylmästä ja sateisesta kesäkuusta johtuen mansikat todellakin maksoivat mansikoita. En ihan raaskinut maksaa seitsemää euroa litrasta mansikoita, jotta saisin perinnettä pidettyä olla - vaikka yleisesti olenkin kaikenlaista muutosta vastaan.

Mutta itse asiaan. Kokeilin ensimmäistä kertaa kookossokeria torttupohjan teossa. Tähän asti olen käyttänyt eri sokerilaatuja sekaisin mutta nyt mentiin tällä. Ja oli ihan onnistunut kokeilu.

Munat ja kookossokeri. Taustalla näkyvä sipsipussi
ei liity aiheeseen.

Torttupohja neliönmuotoiseen vuokaan (olisin mitannut halkaisijan mutta en löydä mittaa)
3 munaa
1,5 dl kookossokeria
1 rkl kookosjauhoja
2 rkl perunajauhoja
2 rkl mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Heitä jauhot munasokerivaahdon sekaan ja surauta nopeasti sähkövatkaimella sekaisin. Kippaa taikina vuokaan (itse vuorasin vuoan leivinpaperilla, säästyy rasvan kanssa sotkemiselta sekä vuoan pesemiseltä) ja paista sopivassa lämpötilassa tarpeeksi kauan (minä paistoin ensin 175 asteessa noin vartin (?) ja sitten 200 asteessa vielä vähän lisää). Siirrä valmis pohja tarjoiluvadille (tai jos käytit tarjoiluun sopivaa vuokaa, jätä pohja siihen) ja kun pohja on jäähtynyt, levitä päälle jotain sopivaa kuorrutetta (tässä versiossa kuohukermaa joka on makeutettu kookossokerilla, siitä tulee kiva rusehtava väri...) ja koristele vaikkapa niillä tuoreilla mansikoilla/vadelmilla/mustikoilla/jollainmuullakivalla.

Hyvin vaahtoutuu, kun jaksaa vatkata.

Kiva väri, ilman kaakaojauhetta :). Piti kyllä
sitäkin laittaa, mutta unohdin.

Kookossokerilla makeutettua kuohukermaa päälle.

Neliönmuotoisen vuoan kaveriksi sopisi hyvin saman muotoinen
tarjoiluvati. Tuli muuten niin ruma torttu ettei ikinä.

Mansikatkin ovat nähneet parhaat päivänsä...

Siinä.

Pitkäperjantain aktiviteettaja

Tämän kevään ja kesän ensimmäinen Repoveden retkipäivä oli pitkäperjantaina. Viime vuoden lopulla Mäntyharjussa polkaistiin käyntiin perhepartio, ja sillä porukalla suuntasimme Lapinsalmelle. Lapinsalmen parkkipaikalta on riippusillalle matkaa 600 metriä. Ruuhkaisempina päivinä omaa ylitysvuoroa saattaa joutua odottelemaan mutta tänään päästiin menemään yli ilman viivytyksiä.

Lapinsalmen riippusilta.

Siellä ne muksut menee.

Lapinsalmen nuotiopaikka.

Tämä oli kolmas kerta kun kiersimme Ketunlenkin lasten kanssa. Aika passeli matka noille alle kouluikäisille - 5 km. Katajavuorelle päästäkseen täytyy kavuta rappuset ylös, ja niitä piisaa - viime kesänä laskin ne mutta en tietenkään enää muista, montako rappusia oli. Niin ja jos rappuset haluaa mennä alaspäin, täytyy lenkki kiertää vastapäivään mutta jos kerran liikkelle lähdetään niin otetaan siitä kaikki irti, eli raput kiivetään ja lenkki mennään myötäpäivään :).

Katajavuorelta on aika komiat maisemat Repovedelle.

Evästauko pidettiin Kapiaveden nuotiopaikalla, joka on aika puolessa välissä Ketunlenkkiä. Joku oli jo viritellyt nuotion valmiiksi niin päästiin heti makkaranpaistoon.

Kapiaveden nuotiopaikalla vietetyn evästauon
jälkeen riitti taas virtaa...

Jos et ole vielä käynyt Repoveden kansallispuistossa niin suosittelen lämpimästi. Reittivaihtoehtoja on vaikka useammankin päivän tarpeiksi. Infoa löytyy mm. Mäntyharjun kunnan nettisivuilta, Metsähallituksen Luontoon.fi-sivulta ja Tervarummun sivuilta.

Repoveden kartta. Reiteistä löytyy.

Päivä jatkui vielä mummilassa pihahommilla - aidantekoa, puunkaatoa, ja tietysti erittäin herkullinen hirvenlihapäivällinen.

Paikallaan oleva kivi sammaloituu.

Terve taas

Hehkutin talviloman jälkeen, ettei meille tullut mikään tauti kylään loman aikana. Sen jälkeen riemuitsin sitä, etten ole sairastanut muutenkaan joulukuun alun jälkeen. Toissa viikolla heräsin keskiviikkoaamuna karhean kurkun kanssa. Sitä kesti reilun viikon - sunnuntaiaamuna totesin olon olevan normaali. Luulen (ja uskon) että puoli vuotta päivittäin otetut probiootit ovat yksi syy siihen, miksi olen säästynyt pahemmilta taudeilta vaikka lapset ovat vuorotellen olleet nuhaisia (eikös se ole ihan normaalia, että koulussa ja päiväkodissa taudit tarttuu?).

Kurkku kipeänä ja nenä tukkoisena en silti tuntenut oloani varsinaisesti kipeäksi. Ehkä se oli ihan omasta päästä kiinni (tai siitä, että olen opintovapaalla enkä töissä)? Yhden zumbatunnin ohjauksen jätin väliin, mutta muuten liikuin aika normaalisti, ehkä vähän himmaillen.

No, pääsiäisen pyhät on tulossa, eikä meillä ole vielä tämän vuoden puolella Ykää näkynyt...

Banaanijauhetta ja chia-siemeniä

Eilen oli pak-ko käydä Lifessa ostoksilla, kun kookosöljy oli lopussa. Kävin hetken kamppailua mielessäni, täydennänkö rasvavarastojani ääsmarketista vaiko Lifesta ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon - kaapissa on valmiiksi sopiva tila CocoVin kookosöljypurkille, ja se äässässä myytävä on leveämmässä purkissa. Ihan hyvä perustelu, eikö?

Siinä Lifessa pyöriessäni en saanut mieleeni mille muulle oli tarvetta.
Bongasin hyllystä taas banaanijauheen. Tälläkään kertaa myyjät eivät osanneet siitä kertoa enempää kun eivät olleet itse kokeilleet, joten ostin banaanijauheen testiin.

Illalla laitoin banaanijauhetta luonnonjogurtin sekaan, missä oli myös chia-siemeniä, macaa ja mansikoita. Siis ihan kauhian hyvää.

Seuraavaksi täytyy kokeilla banaanijauhetta raakasuklaaseen - kunhan muistan ostaa raakakaakaojauhetta...

 

 

Pizzaa kukkakaalipohjalla

Minä myös kun kaikki muutkin!

Mm. Kukan blogissa oli  kukkakaalipizzapohjan ohje. Suunnittelin reseptin testaamista pitkään ja hartaasti, ainakin kuukauden päivät. Unohdin nimittäin aina ostaa kukkakaalia kaupasta. Tänään muistin, kun se oli lapulla.

Koska tuoreet vihannekset tuppaa joskus "unohtumaan" jääkaappiin, otin varman päälle pakastealtaan antimia. Ohjeen mukaan pohjataikinaan tulee puolikas kukkakaali, yritin arvioida milloin kupissa on puolikkaan edestä irtotavaraa.

Kukkakaalipizzapohja
*Puolikkaan kukkakaalin verran pakastettuja kukintoja (noitako ne on nimeltään?)
*Puolisen desiä luonnonjogurttia
*Noin pari desiä mozzarellaraastetta
*2 kananmunaa
*2 tl psylliumia
*Pari tl Provencale-yrttiseosta
*Vähän ruususuolaa

Ensin sulatin kukkakaalia pari minuuttia mikrossa. Sulaneet kaalit, jogurtti ja mozzarella tehosekoittimeen ja surautellaan mössöksi (jouduin ravistelemaan kannua muutaman kerran kun terä pyöri tyhjää). Massa kippoon ja loput pohjan aineet sekaan. Taikina oli aika helppo levittää kauhalla uunipellille, en tosin yrittänytkään ihan reunoja myöten. Esipaistoin pohjaa viitisen minuuttia 225 asteessa, tomaattipyrekin oli sitten helppo levittää pohjan päälle. Täytteet vielä mukaan (tässä oli kinkkusuikaleita, herkkusieniä, tomaattia, ananasta ja aurajuustoa, pinnalle vielä emmental- ja mozzarellaraastetta ja pizzamaustetta) ja takaisin uuniin.

Tuli hyvää, söin liikaa. Kukkakaali ei maistunut ollenkaan, ja pizza pysyi hyvin kasassa. Teen muuten toistekin.

Kevätsiivouksen aika

Minäkin lupaan tänä keväänä tehdä kevätsiivouksen. Ikkunoidenpesusta en tosin ole niinkään varma.

Kyseessä on siis Kukka Laakson blogissa alkava kampanja, samaan tyyliin kuin vuosi sitten. Uskon että tulossa on kovaa settiä :).

Oma elämänmuutosprojektini on ollut käynnissä useamman vuoden. Olen sitä mieltä että kaikesta ei tarvitse luopua enkä ole totaalikieltäytymisen kannalla, jos ei jostain ole pakko "päästää irti" - esimerkiksi tuore, äidin leipoma ruisleipä. Ihan varmasti muuten syön. Kaikille se ei sovi, ja jokainen toki saa itse päättää syökö sen ruisleipäpalan vai ei. Minä syön.

Siinä mielessä tämä kampanja tulee oikein sopivaan aikaan, koska:

- kuten viime vuoden kampanjoissa (Kevätherkku olet sinä & Haluan olla minä -kamppis), myös tässä tulee konkreettisia ohjeita ruokavalion, tuotteiden ja muun osalta.
- uskon tähän: laihtumis- ja muutoshommissa tarvitsee tukea.
- ei välttämättä edes sen osalta “mitä seuraavaksi syötäisiin”, vaan jotta jaksaa olla asiasta innostunut. Kukaan ei jaksa innostua itsestään, yksin, loputtomiin, eihän?

Jospa niistä muutoshommissa päästäisiinkin viimein siihen vaiheeseen, että se ei ole enää muutos vaan normaali olotila. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa lähinnä sitä että osaisin jättää maitosuklaat (ja Aino Ihana maitosuklaa-jäätelöt) ostamatta (ja syömättä).

(Saako sekavan tekstin laittaa ympärillä pyörivien lasten piikkiin?
-Hyvä.)

Nyt ***** nukkumaan

Oli sanoja sitten Buddha tai ei niin ihan
paikkansapitävä juttu.
Kuva jostain netistä.

Kertokaapa minulle, miten aikuisen ihmisen voi olla vaikea noudattaa samoja juttuja kuin mistä itse paasaa lapsille? "Karkkipäivä on lauantaina, ei tuu nyt mitään herkkuja." "Nyt nukkumaan että saatte tarpeeksi unta, aamulla on aikainen herätys." Niin-pä.

Se nyt vaan on fakta, että ihminen tarvitsee riittävästi unta. Se tietysti on yksilöllistä, montako tuntia on riittävästi - omalla kohdalla sanoisin että 7-8 tuntia, riippuen mm. siitä onko edellisenä päivänä harrastanut minkälaista liikuntaa. Tässäkin jutussa sanotaan, että uni lataa akut. Ehkäpä yritän siis tehdä niinkuin itse sanon ja painun unten maille, että jaksan aamulla herätä reippaana jumpalle.

Bon Jovi *sydän* laulaa "I'll sleep when i'm dead". Totta tuokin.